Liikaunisuus, jossa keskimääräistä pidemmästä unenpituudesta huolimatta esiintyy väsymystä.

Narkolepsia ei ole niin harvinainen sairaus kuin luullaan. Se on esimerkiksi yleisempi kuin MS-tauti. Oireet alkavat tavallisimmin nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa. Käytännössä narkolepsian toteaminen usein viivästyy ja Suomessakin tavataan vielä vasta eläkeiässä diagnosoituja narkolesia potilaita. Sen oireina ovat rikkonainen yöuni ja siitä johtuva voimakas päiväaikainen väsymys, tahaton nukahtelu ja useimmiten katapleksia. Katapleksiakohtauksen eli tahattoman lihasvoiman menetyksen laukaisee äkillinen tunnereaktio (esim. nauraminen / pelästyminen). Katapleksiakohtaukset voivat kestää muutamasta sekunnista viiteen minuuttiin ja niiden voimakkuus voi vaihdella täydellisestä lihasten voimattomuudesta nopeasti ohimenevään lievään heikotuksen tunteeseen joissain lihasryhmissä. Sairauden kuvaan kuuluvat usein myös unihalvaukset ja nukahtamis- ja heräämisvaiheen hallusinaatiot.

Narkolepsia johtuu hypokretiinin (oreksiini) puutteesta. Hypokretiini on peptidi, joka on osana säätelemässä vireystasoa ja sillä on ruokahalun ja energiatasapainon säätelyn kautta vaikutuksia myös painoon.

Narkolepsian diagnostiikkaan kuuluvat uni- ja vireystila-tutkimukset sekä aivoselkäydinnesteen hypokretiinitason määrittäminen. Verestä määriteltävä HLA- kudostyypitys kertoo onko potilaalla alttius sairastua narkolepsiaa.

Narkolepsiaa sairastavan oireita voidaan hoitaa oikealla lääkityksellä ja säännöllisillä elämäntavoilla.

2010 Pandemrix influenssa rokotuksen jälkeen Helsingin uniklinikalla huomattiin yhteys rokotteen ja narkolepsian lisääntymisen välillä. Rokotteen jälkeen narkolepsia tapauksia havaittiin yli 10 kertaa enemmän kuin aiempina vuosina. Nyt narkolepsian ilmaantuvuus on palautumassa aiemmalle tasolle.

Lisää tietoa narkolepsiasta