Poikkeava päiväaikainen väsymys ja tahaton nukahtelu ja tunnereaktioihin liittyvät katapleksiakohtaukset.

Narkolepsian esiintyvyys on Suomessa arviolta noin 26/ 100 000  asukkaasta. Suomessa diagnosoidaan keskimäärin 40-60 uutta narkolepsiapotilasta vuosittain. Kyseessä on siis harvinainen sairaus. Oireet alkavat tavallisimmin lapsuudessa tai murrosiässä. Käytännössä narkolepsian toteaminen usein viivästyy ja Suomessakin tavataan ajoittain vasta eläkeiässä diagnosoituja narkolepsiapotilaita. Narkolepsian oireina ovat rikkonainen yöuni ja siitä johtuva voimakas päiväaikainen väsymys, tahaton nukahtelu ja katapleksia. Katapleksiakohtauksen eli tahattoman lihasvoiman menetyksen laukaisee äkillinen tunnereaktio (esim. nauraminen / vitsin kertominen/ ilahtuminen/ yllättyminen). Katapleksiakohtaukset kestävät yleensä muutamasta sekunnista kahteen minuuttiin ja niiden voimakkuus voi vaihdella täydellisestä lihasten voimattomuudesta nopeasti ohimenevään lievään heikotuksen tunteeseen joissain lihasryhmissä. Osittaiset katapleksiakohtaukset voivat ilmetä esimerkiksi polvien notkahteluna, leuan loksahtamisena tai pään nyökähtämisenä. Lapsilla oireena voi olla kielen työntyminen ulos suusta. Sairauden kuvaan kuuluvat usein myös unihalvaukset sekä nukahtamis- ja heräämisvaiheen hallusinaatiot.

Narkolepsia johtuu hypokretiinin (oreksiini) puutteesta. Hypokretiini on aivojen hypotalamuksessa olevien solujen tuottama peptidi, joka on osana säätelemässä vireystasoa ja sillä on ruokahalun ja energiatasapainon säätelyn kautta vaikutuksia myös painoon. Hypokretiinisolut aistivat myös veren glukoosipitoisuuden vaihteluita. Verensokerin noustessa hypkretiinin tuotanto vähenee, jonka seurauksena vireystaso laskee. Verensokerin lasku lisää hypokretiinisolujen aktiivisuutta. 

Narkolepsian diagnostiikkaan kuuluvat uni- ja vireystila-tutkimukset sekä aivoselkäydinnesteen hypokretiinitason määrittäminen. Verestä määriteltävä HLA- kudostyypitys kertoo onko potilaalla alttius sairastua narkolepsiaa. 

Narkolepsiaa sairastavan oireita voidaan hoitaa oikealla lääkityksellä, nopeasti imeytyvien hiillihydraattien välttämisellä lounasaikaan, lyhyiden päiväunien nukkumisella ja säännöllisillä elämäntavoilla. Hyvin hoidettuna narkolepsiapotilaan ennuste on varsin hyvä. Vaikka sairaus ei koskaan parane täydellisesti, voi hyvässä hoidossa oleva narkolepsiapotilas elää laadukasta elämää. 

2010 Pandemrix influenssa rokotuksen jälkeen Helsingin uniklinikalla huomattiin yhteys rokotteen ja narkolepsian lisääntymisen välillä. Vuosina 2010-2011 narkolepsiatapauksia havaittiin yli 10 kertaa enemmän kuin aiempina vuosina. Vuoden 2012 jälkeen narkolepsian ilmaantuvuus on palautumassa aiemmalle tasolle. Tästä huolimatta on viime vuosinakin diagnosoitu vielä potilaita, joiden oireet ovat ovat alkaneet jo vuosia aiemmin. Mikäli narkolepsiaepäily syntyy, on hyvä hakeutua tutkimuksiin unilääketieteen asiantuntijalle, joka on perehtynyt hyvin narkolepsian diagnostiikkaan ja hoitoon.

Lisää tietoa narkolepsiasta ja video narkolepsiasta (yhteistyössä Hollannin narkolepsiayhdistys ja Suomen narkolepsiayhdistys ry)