Pakonomaista jalkojen liikuttelupakkoa tai epämukavaa tunnetta, jotka helpottavat jalkoja liikuteltaessa.

Levottomat jalat oireyhtymä aiheuttaa levossa ollessa epämiellyttäviä tuntemuksia lähinnä alaraajoissa. Nämä tuntemukset (kihelmöinti, polttelu, kutina) helpottuvat liikuteltaessa raajoja.

Oireet ilmenevät pääasiallisesti iltaisin tai lepotilassa (luennolla, elokuvateatterissa, konserteissa, lentomatkoilla). Oireet vaikeuttavat nukahtamista iltaisin tai herättää öisin. Levottomat jalat -oireyhtymästä arvioidaan kärsivän 2-3 % aikuisista, satunnaisista oireista kärsii huomattavasti useampi. Levottomat jalat oireyhtymä on dopamiiniaineenvaihduntahäiriö, mutta tarkempia syitä tutkitaan edelleen.

Alhainen kudosrauta (S-ferritiinin tulisi olla yli 45 ug/l) saattaa altistaa RLS-oireille tai pahentaa niitä. Raskaana olevista naisista 1/3 kärsii etenkin raskauden viimeisen kolmanneksen aikana levottomista jaloista. Seuraavat tekijät ovat sidoksissa levottomat jalat oireyhtymään tai aiheuttavat sitä: anemia, alaraajojen huono verenkierto, hermostolliset ongelmat, lihassairaudet, alkoholismi tai vitamiinien ja mineraalien puutostilat.

Periodisessa raajaliikehäiriössä (PLMD) toistuvat alaraajojen (myös käsivarsien) liikahdukset ilmenevät pelkästään unen aikana. Toisin kuin levottomat jalat oireyhtymässä, oireet eivät aiheuta nukahtamisvaikeutta, mutta intensiteetistä riippuen aiheuttavat merkittävää päiväaikaista väsymystä rikkonaisen yöunen vuoksi. RLS:n ja PLMD:n hoidossa käytetään samoja lääkkeitä.

Lääkehoitona käytetään pääasiassa dopamiiniagonisteja. Itsehoitona voi kokeilla esimerkiksi lämmintä kylpyä, hierontaa, jääpakkausta, särkylääkkeitä sekä säännöllistä liikuntaa ja kofeiinipitoisten tuotteiden käytön rajoittamista. Mitään tutkimusta näiden itsehoitojen tehosta ei ole tehty ja apu saattaa olla lyhytaikaista.

Diagnoosi tehdään usein kliinisesti, apuna voidaan käyttää myös raajaliikkeitä rekisteröivää unitutkimusta.