Kroonisesta väsymysoireyhtymästä käytetään useita nimityksiä. Pääoireina oireyhtymälle ovat uupumus ja toimintakyvyn huononeminen.

Kroonisesta väsymysoireyhtymästä käytetään useita nimityksiä (CFS –chronic fatigue syndrome, KVO - krooninen väsymysoireyhtymä, SEID – systemic exertion intolerans disorder, SRI - systeteeminen rasitusintoleranssi).

Ensimmäiset kuvaukset epidemian kaltaisesta influenssaviruksien jälkeisestä poikkeavasta väsymyksestä ovat jo 1780-82 Ranskassa ja 1890-91 Italiasta ennen 1918 influenssaepidemian jälkeen kuvattua Von Economon / Espanjan tautia, eli encephalitis lethargicaa. Kyseiset oirekuvaukset muistuttavat melko paljon vaikeammasta kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivien potilaiden oirekuvaa, vaikka kyseessä on eri sairaus. Encephalitis lethargica oli vaikea ja usein kuolemaan johtava sairaus päinvastoin kuin krooninen väsymysoireyhtymä.

Krooninen väsymysoireyhtymä on vaikeasti diagnosoitava ja harvinainen sairaus. Uusimmat diagnostiset kriteerit ovat vuodelta 2015. Sitä ennen käytettiin vuonna 1994 julkaistuja CDC:n Fukuda kriteereitä. Keskeisenä oireina ovat yli kuusi kuukautta jatkunut väsymys ja potilaan toimintakyvyn merkittävä heikkeneminen. Oireisiin kuuluvat keskeisesti rasituksen huono sietokyky ja huonolaatuinen yöuni. Diagnostiikassa tulee olla objektiivisesti todettuja kognitiivisen toiminnan häiriöitä tai ortostaattinen intoleranssi, joka ilmenee joko ortostaattisena hypotensiona tai posturaalisena ortostaattisena takykardiana (POTS) merkkinä autonomisen hermoston toiminnan säätelyhäiriöstä (dysautonomia). KTS. Dysautonomia.

Erotusdiagnostiikassa on suljettava pois mm. depressio, tarkkaavuuden häiriö, borrelioosi, muut väsymystä aiheuttavat neurologiset sairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, krooniset ja akuutit aivojen ja selkäytimen tulehdukselliset sairaudet sekä väsymystä aiheuttavat muut unihäiriöt.

Uusimmat etiologiset ja patofysiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että kyseessä voisi olla jonkun infektion tai muun immunologisen hyökkäyksen aiheuttama autoimmuunisairaus. Hoidot kohdistetaan oireisiin ja etiologisiin tekijöihin. Riittävä juominen ja oikea ravitsemus, liikunnan asteittainen lisääminen perehtyneen fysioterapeutin avulla ja myös KBT- eli kognitiivis-behavioraaliset menetelmät usein auttavat lievittämään sairauteen mahdollisesti liittyvää ahdistusta ja sekundaarista depressiota. Etiologisista hoidoista on parhaillaan käynnissä kaksoissokkotutkimuksia.

Aerobisen fyysisen harjoittelun on useissa kontrolloiduissa tutkimuksissa todettu vähentävän väsymystä ja parantavan heidän toimintakykyään. Harjoittelussa tulee edetä hitaasti, koska liian nopea eteneminen saattaa pahentaa oireita. Toisaalta taas vuoteessa oleminen ja liikkumattomuus ylläpitävät oireiden jatkumista.

Kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Potilaan kuvaavat unen laadun olevan usein huono, tai nukkuvansa huonosti ja/tai heräävänsä aamuisin väsyneenä. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä potilas nukkuu tavallista useammin päiväunia.

Diagnostiikassa laboratoriokokein suljetaan muita syitä pois ja käytetään usein hyväksi syke-sykkeeltä mittausta, aktigrafiaa, unipolygrafiaa ja saatetaan tehdä MSLT tutkimus, jolla selvitetään nukahtamisalttiutta.