Parkinsonintauti on etenevä neurodegeneratiivinen sairaus, joka vaurioittaa niitä aivojen alueita, jotka säätelevät kognitiota, motoriikkaa ja tunne-elämää. Sairastumisen riski kasvaa ikääntymisen myötä ja miehet sairastuvat hieman naisia useammin. Diagnoosi on kliininen ja se tehdään oireiden perusteella.

Parkinsonintauti on etenevä neurodegeneratiivinen sairaus, joka vaurioittaa niitä aivojen alueita, jotka säätelevät kognitiota, motoriikkaa ja tunne-elämää. Sairastumisen riski kasvaa ikääntymisen myötä ja miehet sairastuvat hieman naisia useammin. Diagnoosi on kliininen ja se tehdään oireiden perusteella.

Parkinsonin taudin ydinoireet ovat liikkeiden vähyys (bradykinesia), lepovapina, jäykkyys (rigiditeetti), tasapainoheijasteiden heikentyminen ja tasapainohäiriö. Tyypillistä Parkinsonin taudille on se, että oireet alkavat toispuolisina, kävely muuttuu lyhytaskeliseksi ja laahaavaksi, ryhti painuu etukumaraan ja kasvot muuttuvat ilmeettömiksi. Tavallisin huomattu alkuoire on käden tai sormien lepovapina. Kognitiivisen puolen oireina ovat toiminnanohjauksen häiriöt, hitaus, muistivaikeudet ja dementia. Sairaus tuo tullessaan myös neuropsykiatrisia oireita kuten masennusta, apatiaa, ahdistuneisuutta, jopa hallusinaatioita. Parkinsonin tautia sairastavilla on paljon unihäiriöitä, joihin liittyy päiväaikainen väsymys ja uupumus. Uni on levotonta, joka johtuu rajuista painajaisista, yöllisistä kauhukohtauksista, unissakävelystä ja unissa puhumisesta. Kolmanneksella Parkinsonin tautia sairastavista on lisäksi REM-unen käyttäytymishäiriö eli RBD.

Parkinsonin taudin hoitona käytetään alle 60-65 vuotiaiden ja lieväoireisten osalla oireita lievittävänä hoitona dopamiiniagonisteja tai monoamiinioksidaasi B:n (MAO-B) estäjiä, vaikeaoireisilla ja vanhemmilla voidaan aloittaa myös Levodopa-lääkityksellä. Kuntoutus on tärkeä osa hoitoa. Muita liitännäissairauksia, kuten masennusta hoidetaan käypähoito-suositusten mukaisesti.